Lukutaito ja oppiminen

Lukutaito on keskeinen osa oppimista, johon jokaisella tulisi olla mahdollisimman hyvät valmiudet. Hyvää elämää ei vaan eletä vaan sitä myös opitaan elämään. Sillä on myös taipumus tuoda eteemme jatkuvasti uusia ja erilaisia haasteita, joista on opittava. Oppimisen ei siis tulisi ainakaan loppua koulussa saatuun tutkintoon vaan sen tulisi jatkua koko aikuisiän. Jotta ihminen pärjäisi ei se oikein voikaan, ihan sen pohjalta, kuinka maailma toimii. Aikuisiällä on enemmän vastuuta oppia itsenäisesti ja omalähtöisesti. Tämä on juurikin yksi arvokkaimmista lukutaidon tarjoamista asioista: kyky oppia itsenäisesti. Lukemista pidetään taitona ihan syystä, joten sitä voi ja tulee harjoittaa. 

Maailma on liikkunut siihen suuntaan, että oppimiseen liittyvien taitojen arvo ja mahdollisuudet niiden hyödyntämiseen ovat nousseet entisestään. Digitalisaation myötä saatavilla olevan tiedon määrä on noussut räjähdysmäisesti ja oppimismahdollisuuksia on enemmän kuin koskaan. Näitä mahdollisuuksia tulisi osata vain hyödyntää. Nämä muutokset ovat asettaneet myös aikuisten osaamiselle uusia vaatimuksia, niin työpaikalla kuin yhteiskunnassa yleensä.  Viime vuosina maailmaa järisyttäneet pandemia ja sota tilanteet ovat myös näyttäneet, kuinka kaikkeen vastaan tulevaan tietoon olisi hyvä suhtautua kritiikillä. Vaikka muutkin sisältömuodot ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina paljon, valtaosa saatavilla olevasta tiedosta on edelleen tekstimuodossa. Koulussakin oppimisprosessin keskiössä toimii edelleen oppikirja. Tämän tiedon saatavuuden merkitys on kuitenkin huomattavasti rajoitetumpi, jos sitä ei ymmärretä tai innostusta lukea ei löydy.

Jotta jokaiseen mahdollisuuteen, vaatimukseen ja haasteeseen voitaisiin vastata, ihmisiä olisi hyvä yrittää kehittää tehokkaammiksi ja taitavammiksi lukijoiksi. Jokainen suomalainen oppii kyllä parin ensimmäisen kouluvuotensa aikana peruslukutaidon mutta sen ei tulisi jäädä siihen. Tokapelin ydinominaisuuksiin kuuluu lukutaidon harjoittaminen ja lopulta täyden lukutaidon saavuttaminen. Tämä on mm. sitä, että ymmärrät lukemasi tekstin sisällön ja osaat suhtautua siihen kriittisesti. Harjoituksen myötä pääsee pelkästä mekaanisesta lukemisesta, ymmärtävään lukemiseen. Tämä tapahtuu mm. siten, että perus mekaaniseen lukemiseen tarvittavien taitojen automatisoituessa jää enemmän kognitiivista prosessointi tehoa tekstin sisällön käsittelyyn. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä harjoittelu onnistuu parhaiten lukemalla. Monen kohdalla lukeminen jää vain vähemmälle, jos se koetaan epämiellyttäväksi, vaikeaksi tai olevan ajan hukkaa. Valtaosa aikuisista kuitenkin tiedostaa lukemisen arvon mutta kokee lukevansa liian vähän, johtuen usein ajan puutteesta ja siihen keskittymisen vaikeudesta (lukukeskus.fi/10-faktaa-lukemisesta-2020/).

Vaikka täyden tietotason omaaminen kaikesta olisi ihailtavaa, sen saavuttaminen ei ole ajankäytön ja hyödyllisyyden kannalta usein järkevää. Se ei ole vain tarpeen, jos tarpeeksi hyvällä tietämykselläkin pärjää. Hyvään lukutaitoon kuuluu siis myös se, että osaa erottaa tekstistä nippelitiedot ja ydinasiat. Kaiken saatavilla olevan tiedon joukossa on enenevässä määrin myös tietoa, joka ei aivan täysin perustu todellisuuteen. Väärästä tiedosta voi olla jopa enemmän haittaa kuin tietämättömyydestä. Harmillisesti toden ja epätoden tiedon erottaminen on käynyt vain hankalammaksi. Kriittisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että erottaisit aina toden tekstin epätodesta, vaan että osaisit ottaa sen totuudellisuuden huomioon. Nämä kaikki ovat kuitenkin juuri niitä asioita, joihin Tokapeli pyrkii olemaan avuksi.

Vuoden 2012 kansainvälisessä aikuistutkimuksessa (PIIAC) tehtiin monia mielenkiintoisia havaintoja lukutaidon ja muiden asioiden suhteesta. Tutkimuksessa mitattiin aikuisten tiedon käsittelyn ja hallinnan avaintaitoja kuten lukutaitoa, numerotaitoa ja tietotekniikkaa soveltavaa ongelmanratkaisutaitoa. Tuloksista huomattiin, miten hyvä lukutaito on edellytys niin numero- kuin ongelmaratkaisutaidon hyvälle tasolle. Tutkimuksessa huomattiin myös merkittäviä eroja parhaiten ja huonointen lukevien ihmisten välillä. Parhaiten lukevat olivat paremmin koulutettuja ja heistä pienempi osa oli työttömänä. Heistä myös huomattava osa kuului korkeisiin tuloryhmiin ja koki terveytensä erinomaiseksi tai erittäin hyväksi. Samat asiat olivat taas päinvastoin huonointen lukevien keskuudessa. Mitään syy-seuraus suhdetta ei voida oikein vetää mutta jonkinlainen yhteys on selvästi havaittavissa.

Mikä lukutaidon tila on nyt?

Nuorten lukutaito

Lyhyesti PISA:sta kertoen, se on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma, josta saadaan tietoa koulutuksen tilasta tavalla, jolla tulokset ovat verrattavissa kansainvälisesti. Tutkittavat ovat 15-vuotiaita, jotka ovat Suomessa pääosin 9.-luokkalaisia ja osin 8.-luokkalaisia tai toisen asteen oppilaitoksen oppilaita. Tällä hetkellä tuorein saatavilla oleva tieto on vuodelta 2018. Viimeisimmän PISA tutkimuksen tulokset olisi tarkoitus julkaista joulukuussa 2023.

PISA tutkimukset ovat hyvä tapa saada käsitystä siitä, millainen yleinen lukutaidon tila nyt on ja miten se on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana. PISA 2018 määrittelee luetunymmärtämisen seuraavalla tavalla: ”Luetunymmärtäminen on tekstien ymmärtämistä, käyttämistä, arviomista, reflektointia ja niiden kanssa kanssakäymistä, jonka kautta saavutetaan tavoitteet, kehitetään omaa tietämystä ja potentiaalia sekä osallistutaan yhteiskuntaan”.

Kuten kaaviosta 1 voi huomata, suomalaisten nuorten lukutaito on ollut laskussa vuoden 2006 tutkimuksesta asti. Yhtä voimakasta efektiä ei ole kuitenkaan huomattavissa yleisesti kaikkien OECD-maiden tasolla. Suomi on yksi 8 maasta, joiden kohdalla on havaittavissa negatiivinen trendi lukutaidon suhteen. Suomalaisten nuorten tulokset ovat edelleen kuitenkin keskiarvoisesti merkittävästi OECD-maiden keskiarvon yläpuolella, suhteellisen lähellä kärkeä. Tälle yleiselle taitojen heikkenemiselle olisi kuitenkin hyvä yrittää jotain tehdä, jos haluamme mm. asemamme säilyttää. Kaaviosta huomaa myös nopeasti toisen huolta aiheuttavan ilmiön eli eriarvoisuuden. Vuoden 2018 tutkimuksessa suomalaisten tyttöjen ja poikien pisteet erosivat toisistaan eniten kaikista OECD-maista. Eron ollessa Suomessa 52 pistettä ja OECD-maissa 30.

Tutkimus pyrkii kartoittamaan lukutaitoa mittaamalla oppilaan kykyä lukea sujuvasti, paikantaa tietoa, ymmärtää, arvioida ja reflektoida. PISA tutkimuksessa oppilaan kykyä näiden taitojen suhteen on kuvattu eri suoritustasojen muodossa, joista on tarkemmat kuvaukset seuraavassa kuvassa. Yksinkertaisesti mitä paremmin ymmärrät, mitä syvemmin pystyt tulkitsemaan ja päättelemään sekä mitä tehokkaammin osaat löytää tärkeän tiedon tekstistä, sitä korkeammalle tasolle sijoitut. Tason noustessa pystyt tekemään edellä mainittuja asioita myös pidempien ja monimutkaisempien tekstien kanssa.

Suoritustasot antavat hyvää kuvaa siitä, mistä syystä poikien ja tyttöjen piste-ero on niin korkea. Korkeimmille taitotasoille sijoittuu n. kaksi kertaa enemmän tyttöjä kuin poikia (20% vs. 9%). Heikoimpien lukijoiden taitotasoilla kuvio oli taas päin vastainen. Pojista 20% sijoittui näille taitotasoille, kun taas tytöistä vaan 7%.

Oppilaiden tippuminen tason 2 alle on huolestuttavaa siitä syystä, että PISA-arvioinnin mukaan sitä on pidetty rajana sille, pärjääkö lukutaidolla yhteiskunnassa. Tason 2 vaatimuksiin kuuluu se, että oppilas tunnistaa vähintäänkin tekstin pääajatuksen, pystyy paikantamaan selkeästi ilmaistua tietoa ja kykenee tekemään yksinkertaisia tulkintoja. Ilman näitä taitoja on enenevä riski sille, ettei nuori pysty toimimaan yhteiskunnassa tai opiskelemaan vaaditun tason mukaisesti ja syrjäytyy. Suomen erinomaisesta koulutusjärjestelmästä huolimatta, tämä ongelma ei ole ollut vähenemässä päin vaan pikemminkin nousussa. Samanlaista ilmiötä on huomattavissa myös muualla maailmalla.

Tämän trendin kääntämiseksi nämä huonosti lukevat pitäisi saada kehittämään lukutaitoaan eli lukemaan. Aiemmin esitettyjen syiden pohjalta nämä nuoret tarvitsevat tätä lukutaitoa vielä kaikista eniten. Heillä on kuitenkin edessä eniten opittavaa.

Entä aikuisten lukutaito?

Jo kertaalleen mainittuun kansainväliseen aikuistutkimukseen eli PIIAC:n kerättiin ensimmäinen kierros tietoa vuosina 2011-2018. Toinen kierros on määrä tapahtua 2018-2024, josta tulokset julkistettaisiin 2024 lopussa. Nyt saatavilla olevat vuoden 2012 tiedot ovat jo hiukan päivittyneet mutta antavat luultavasti suuntaa nykytilanteesta.

PIIAC määrittelee lukutaidon pitkälti samalla tavalla kuin PISA. He käyttävät myös suoritustasoja mutta niitä on lukumäärällisesti muutama vähemmän. Mitä korkeammalle suoritustasolle sijoitut, sitä paremmin sinulta onnistuu pidempien ja vaikeampien tekstien sisällön ymmärtäminen, vertailu, yhdistely sekä päätelmien teko niiden pohjalta. Osaat myös paremmin löytää olennaisen tiedon sekä arvioida tekstin luotettavuutta.

Vaikka meillä täällä Suomessa on merkittävissä määrin enemmän hyvin lukevia aikuisia kuin muissa OECD-maissa, meiltä myös löytyy hälyttävä määrä huonommin lukevia. Aikuisista jopa 11% sijoittuu tasolle 1 tai sen alle. Koko väkilukuun yleistettynä puhuttaisiin siis noin 380 000 ihmisestä. Tällä joukolla on merkittäviä vaikeuksia ainakin vaativampien lukutehtävien kanssa. Heidän lukutaitonsa riittää vain lyhyen ja tuttua aihetta käsittelevän tekstin ymmärtämiseen ja selvästi esitettyjen tietojen tunnistamiseen.

Kuten kaaviosta 6 voi huomata ikä on yksi tärkeimmistä osaamisen vaihtelua selittävistä tekijöistä. Taustalta löytyy kuitenkin muitakin merkittäviä tekijöitä kuten koulutus ja työelämäkokemukset. PIAAC tutkimusta on mielenkiintoista verrata myös 90-luvun lopulla tehtyyn aikuisten kansainväliseen lukutaitotutkimukseen, eli IALS:iin. Ehkä eniten huomiota herättävä muutos on se, että jokaisen muun ikäryhmän tulokset ovat nousseet tutkimusten välissä paitsi nuorimman ikäryhmän. 24 v. tai alle ryhmän pisteet lukutaidosta ovat itseasiassa laskeneet merkittävästi. On kuitenkin hyvä huomata tässäkin aiheessa, että olemme silti lukutaidossa hyvissä määrin OECD-maiden keskiarvoa korkeammalla ja yksi lukutaidon kärkimaista.

Nykytilanne on monen eri vaikuttavan tekijän summa. Yksi näistä on nuorten asenne ja kiinnostus lukemista kohtaan. 2018 vuoden Pisa tutkimuksen yhteydessä oppilailta kyseltiin useita kysymyksiä asenteisiin ja lukemistottumuksiin liittyen. Verrattaessa vastauksia lukutaidontasoon, huomattiin lukemiseen sitoutumisella olevan tähän vahva yhteys. Kuten tuloksista arvata saattaa, tämä sitoutuminen on ollut myös laskusuuntaista. 2009 ja 2018 vuosien välillä nuorista 16%-yksikköä suurempi osuus lukee vain jos on pakko. Noin 10%-yksikköä suurempi osuus ajattelee, että lukeminen on ajanhaaskausta. Pojilla oli havaittavissa merkittävästi enemmän tätä vastahakoisuutta kuin tytöillä mutta muutos on ollut tämän suuntainen molemmilla sukupuolilla. Lukemiseen käytetään myös merkittävästi vähemmän aikaa kuin ennen.

Miten nykytilanteeseen on jouduttu?

Tällä on väliä, sillä asenteilla ja ajankäytöllä on merkittävä vaikutus lukutaitoon. Vähiten lukemisesta kiinnostuneen neljänneksen keskiarvo oli 114 pistettä alempi, kuin eniten kiinnostuneen neljänneksen. Eniten aikaa lukemiseen käyttävien nuorten keskiarvojen ero oli 93 pistettä niihin, jotka eivät lukeneet omaksi ilokseen ollenkaan. Asenteet ja ajankäyttö ovat myös vahvassa vuorovaikutuksessa koetun osaamisen kanssa. Eli siihen kuinka paljon nuoret luottavat omaan lukutaitoonsa. Eniten ja vähiten omiin taitoihinsa luottavien piste-ero oli tytöillä peräti 107 pistettä ja pojilla 99 pistettä.

Lukutaidon vaihtelua selittävistä taustekijöistä nämä kolme asiaa, koettu lukutaito, kiinnostus lukemiseen ja lukemiseen käytetty aika muodostivat siitä yhteensä jopa 48% osuuden. Näiden pohjalta voitaisiin siis ajatella, että lukemisen tasoa voitaisiin nostaa merkittävästikin mm. sillä, että nuoret (erityisesti pojat) saataisiin yleensä lukemaan ja pitämään siitä.

Tämän saavuttaminen ei ole vain niin yksinkertaista. Erityisesti, kun miettii mitkä asiat ovat ainakin viime vuosikymmenen aikana vieneet nuorten, sekä enenevissä määrin aikuisten aikaa pois lukemisesta. Internet, sosiaalinen media, aina saatavilla olevat älylaitteet, pelit ja suoratoistopalvelut ovat muutamia niitä asioita, joiden parissa monen vapaa-aika kuluu. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on siis kova. Ei ole kuitenkaan kohtuullista väittää, että näiden kanssa vietetty aika olisi hukkaan heitettyä eikä niistä olisi mitään hyötyä. Elämän ei tarvitse olla ainaista oppimista. Suurella tähtäimellä olisi kuitenkin hyvä löytää myös lukemiselle jonkinlainen aukko näiden kaikkien joukkoon.