Tieteellinen pohja

Tokapeli perustuu Heikki Lyytisen 30-vuotiseen lukemisen tutkimukseen, jossa keskeistä osaa on näytellyt niin kutsuttu Jyväskylä Longitudinal study of Dyslexia. Tutkimuksesta on julkaistu satoja tieteellisiä artikkeleita, jotka kertovat lukemaan oppimista edeltävästä, sen aikaisesta ja jälkeisestä kehityksestä ja oppimisesta. Päinvastoin kuin valtaosa lukemisen tukemisesta, Tokapeli ei keskity peruslukutaitoon, eli siihen, että lukija oppii ääntämään sanat kirjoituksesta. Siihen Ekapeli on hyvä harjoitusmenetelmä. Tokapeli auttaa saavuttamaan lukemisen päätavoitteen, eli kyvyn omaksua ja ymmärtää tekstin sisältö, jotta sitä voi soveltaa käytännössä.

Nykymaailmassa suomalaistytöt oppivat hallitsemaan lukemisen päätavoitteen. Sen todistaa PISA-tulos. Heidän saavutuksensa perustuu lukemisen aloittamiseen ja jatkamiseen heti peruslukutaidon saavutettuaan. Tytöt aloittavat lukemisen varhain ja useimmat lukevat niin paljon (esim. lukudiplomin ansaitsemisen kannustamana), että pystyvät ”automatisoimaan” lukemisensa jo 2.-3. luokkien aikana. Tästä seuraa, ettei suurin osa kognitiivisesta prosessointikyvystä mene vain lukemisen perusprosesseihin. Näin resurssit ovat käytettävissä tekstin välittämän viestin ymmärtämiseen.

Valitettavasti maailman eniten lukeva kansa – suomalaiset, joista muita suurempi osa lukee esim. päivittäin sanomalehtiä (Miller ja McKenna 2016) – ei kykene kannustamaan kaikkia poikia lukemaan riittävästi, jotta nämä tavoittaisivat tyttöjen tason. Näin suomalaispoikien PISA tulokset ovat jääneet maailman kärjestä, päinvastoin kuin tyttöjen.

Tytöilläkin on opittavaa kriittisen lukutaidon saavuttamisessa, jonka harjoittaminen kuuluu Tokapelin perustoimintoihin. Tämän kehityksen on tarkoitus tapahtua jokaisen väitevirkkeen todenperäisyyden toistuvalla arvioinnilla.

Suomessa suuri enemmistö saavuttaa riittävän sujuvan peruslukutaidon ensimmäisen kouluvuoden aikana, kiitos hyvän kouluopetuksen. Silti lukemisen päätavoite jää monelta pojalta saavuttamatta. Sen todistaa tutkimustieto aikuisista. Aikuisistakaan yli 10 % ei ymmärrä lukemalla edes omaa työsopimustaan. Näin käy todennäköisesti pääosin miehille, jotka eivät ala peruslukutaidon opittuaan lukemaan omaksi nautinnokseen tai edes sanomalehtiä.

Siis hyvät neuvot ovat kalliita mm. siihen, ettei PISA-tulosten heikkeneminen jatkuisi. Erityisesti nyt, kun poikia houkuttelevat pelit vievät heidän aikaansa lukemiselta yhä laajemmin ja mukaansa tempaavammin keinoin. Lukeminen on välttämätöntä, jotta voi saavuttaa lukemisen perustavoitteen ja oppia tietoa lukemalla. Niinhän pääosa tiedosta opitaan.

Täyden lukutaidon (literacy) saavuttamisen olennaisimpia tieteellisiä perusteita

Tokapeli on rakennettu parhaan tieteellisen tiedon tuella auttamaan täyden lukutaidon saavuttamisessa. Täysi lukutaito edellyttää vähintään yhtä hyvää tiedon ymmärrystä lukemalla, kuin mihin oppija pystyy puhuttuna.

Täyden lukutaidon opettamisen lisäksi Tokepeli koko perusrakenteellaan (jokaisen väitevirkkeen totuudenmukaisuus harkittava) harjoittaa ja motivoi kriittistä suhtautumista teksteihin. Tämä on nykylukijalle entistä arvokkaampi taito, kun vähemmän paikkansa pitävän tiedon tarjonta lisääntyy kaiken aikaa.

Hyvä lukutaito varmistaa oppimisen koulussa. Siksi Tokapeli-harjoittelu pyritään viemään kouluympäristöön, yhteen oppikirjojen lukemisen kanssa. Näin oppikirjojen tärkein tieto opitaan sivutuotteena. Kun sisältöjä laativat useat opetusalan ammattilaiset, niin peliin saadaan sisältöä, joka toimii lokaalisti kussakin kieli-, koulu- ja ikäympäristöissä tiedon oppimisen kannalta optimaalisesti.

Oppimisen (mieleen tallentumisen) ydin on toisto. Se realisoituu, kun oppija sitoutuu opetteluun riittävällä intensiteetillä. Tämä saadaan todennäköisimmin aikaiseksi viihdyttävässä eli pelinomaisessa ympäristössä. Sellaisessa nykylapset ovat yhä enemmän tottuneet aikaansa viettämään. Pelillisiä elementtejä on maksimoitava erityisesti pojille, esim. käyttämällä hyväksi kilpailullisuutta, kunhan se tehdään niin, että kriteerinä on oman osaamisen lisääntyminen eikä ainakaan pelkästään keskinäinen vertailu.

Täyden lukutaidon tutkimus tunnistaa joukon olennaisia vaatimuksia, joita lukutaidon päätavoitteen saavuttaminen edellyttää. Nämä ovat juurikin niitä asioita, joita PISA mittaa. Vaatimuksia on etenkin tunnistettu sieltä, missä kohteena on oppiminen, erityisesti kouluoppiminen.

Hyvin hallitussa koulujärjestelmässä kouluoppimisen ohjaus tapahtuu siten, että mennään eteenpäin askel askeleelta. Aina niin, että tarvittavat taustatiedot seuraavan askeleen otolle on opittu aiemmin. Siksi nimenomaan koulukonteksti soveltuu erinomaisesti luetun ymmärtämisen harjoitteluun. Lapsen on mahdollista ymmärtää, kun ei haukata kerralla liian suurta palaa. Yksinkertaisin esimerkki tästä on se, että usein uuteen asiaan tutustuessa täytyy ensin hallita ne käsitteet, joiden pohjalta jokin tieto on ymmärrettävissä. Ennen kuin voi oppia kertolaskun, on opittava yhteenlasku tai ennen kuin voi syvemmin oppia maantietoa, täytyy tietää esim. minkälaisia luonnon kokonaisuuksia on olemassa, siis mannerta ja merta, tai maanosia ja maita, niissä kaupunkeja, yksi pääkaupunki jne.

Eri tasoisten käsitteiden ja sanaston oppimisen lisäksi edetään perustasolta metatasolle. Tällöin voidaan pikkuhiljaa saavuttaa kaikki se perustieto ja lopulta oppineisuus, mikä saadaan peruskoulusta yliopistoon ja sen ylikin.

Tokapeli voi auttaa kaikilla sellaisilla tiedon oppimisen tasoilla, joissa opittavalla asialla voi olla myös visuaalisesti esiin tuotava muoto. Siispä sen laaja-alaisin sovellusala on tietokirjallisuuden pohjalta tapahtuva ydinasioiden oppiminen. Jokaisen tietokirjan sisältä löytyy ydinasioita ja niiden ympäriltä runsaasi kaikilla tavoilla täydentävää materiaalia. Kaiken tämän materiaalin muistiin painaminen ei kuitenkaan yleensä ole välttämätöntä. Yliopisto-opiskelijakin pärjää oppimisen arvioinneissa erinomaisella tasolla ilmankin.

On tärkeää myös tuoda esiin, kuinka Tokapeli perustuu ns. dynaamiseen arviointiin. Se antaa mahdollisimman tarkan arvion oppijan kunkin hetkisestä tiedon tasosta, jonka perusteella se ohjautuu harjoittamaan niitä asioita, joita ei vielä ole opittu. Se myös sopeutuu kunkin oppijan tietämyksen tallentumisen vauhtiin ja laatuun, jotta oppiminen voi edetä optimaalisesti.

Peliin liittyvä validointitutkimus on aloitettu kahdessa paikassa, jotka edustavat oppijaympäristöinä ja oppijaksosisällöissään ääripäitä: Suomessa ja Sambiassa.

Suomessa kaikilla ala-asteen opettajilla on mahdollisuus käyttää Tokapeliä maksutta. Tähän mennessä Tokapeliä on pilotoitu Suomessa Laukaassa.

Tokapeli on viety myös Sambian maaseudulle, Kateteen, jossa lukutaito on valitettavan vähäistä tai puuttuu kokonaan. Oppisisältö on tehty paikalliskielellä (Cinyanja). Sambiassa Tokapelin käyttö on laajenemassa ja etenee parhaillaan käynnissä olevan tutkimuksen muodossa. Ensiksi hyödynnettiin GraphoLearn-peliä (ks. grapholearn.info) lukemisen perustaitojen harjoitteluun ja parhaillaan Tokapeliä luetun ymmärtämisen harjoitteluun. Tutkimuksen tuloksista on julkaistu peruslukutaidon oppimista kuvaava osa ja luetun ymmärtämistä koskeva osa on tarkoitus saada julkaistua vuoden 2023 aikana asianmukaisine kirjallisuusviitteineen.

Sambian koe kohdistuu siihen suureen joukkoon ihmisiä, joilta puuttuu mahdollisuus saada mistään tietoa, kun lukutaitoa taikka radiota ei ole. Tämä näkyi siinä, ettei tutkimuksemme kohteena olevien 20 perheen tiedossa ollut huhtikuussa 2022 esim. Ukrainan sota eikä sen seurauksena uhkaava ruokaturvan menettäminen. Tiedossa ei ollut myöskään ilmastonmuutoksen aikaansaama vastaava uhka heidän omalla kotiseudullaan. Vaara tulee paikallisen pääruoka-aineen – maissin – kasvattamisen vaikeutumisesta. Ennen pitkää se tule olemaan ongelmallista, joten pitäisi alkaa varautumaan vaihtoehtoisten ruuanlähteiden kasvatukseen.

Lähteet

Miller, J.W. & McKenna, M.C.. (2016). World literacy: How countries rank and why it matters. https://doi.org/10.4324/9781315693934.