Lukutaidon harjoittamisen puitteiden kokonaisvaltainen korjaustarve
Täyden lukutaidon harjoittamiseen ei ole estettä – kaikki kouluun päässeet voivat oppia täyden lukutaidon, jota PISA sitten 15 vuoden iässä mittaa. Hyvään tulokseen pääseminen edellyttää kuitenkin taitojen harjoittamista periaatteilla ja menetelmillä, joita on alla tiivistetty.
On aihetta ymmärtää, että…
- peruslukutaidon ja täyden lukutaidon saavuttaminen vaativat kahta eri harjoittelutapaa, sillä ne eivät ole sama asia. Perustaito tarkoittaa virheetöntä ja suhteellisen sujuvaa muuttamisvalmiutta kirjoituksesta puheeksi. Täysi lukutaito tarkoittaa sitä, että peruslukutaidolla käsitellään (useimmiten äänettömästi) luettava materiaali. Ymmärtämällä sen vähintään samalla tasolla, millä oppija ymmärtää puhetta. Kirjoitetun ymmärtämiseen voi käyttää enemmän aikaa, joten sen kautta esim. koulun oppikirjasta poimitun tiedon omaksuminen pitäisi olla helpompaa, kuin vastaavan poiminen puheesta. Olipa puhuja opettaja tai oppija itselleen lukien.
- mainittua kahta oppimisvaihetta ei ole täysin otettu huomioon ko. taitojen harjoittamiseen on resursseja jaettu. Peruslukutaitoa painotetaan suhteessa enemmän, esim. tarjoten lapsille lisäresursseja kuten tuki- tai erityisopetusta. Sen ansiosta Suomessa toisen luokan alussa lähes kaikki lapset omaa riittävän hyvän peruslukutaidon. Tästä huolimatta tutkimuksen myötä on havaittu, miten aikuisista yli 10% ei ymmärrä lukemaansa tarvittavan hyvin vaikka heiltä tietenkin lukeminen onnistuu. Siksi luetun ymmärtämiseen tulisi kiinnittää suhteellisesti paljon enemmän huomiota. Tämä pätee erityisesti suomen kaltaisiin kieliin, joissa kirjoitus käyttäytyy kirjaimen ja äänteen tasolla johdonmukaisesti. Näissä kielissä peruslukutaito saadaan helposti tasolle, jossa lukija ei vielä ymmärrä lukemaansa. Opittavana on kuitenkin vain reilut 30 kirjaimen ja äänteen välistä yhteyttä ja oivallus siitä, että ääntämällä kirjainten järjestyksessä osaa (perustasolla) lukea. Ymmärrystä kahdesta eri taidosta valaisee se tosiasia, että suomalainen peruslukija osaa kirjoituksesta ääntää virheettä kaikkia Saharan eteläpuolisen Afrikan kieliä, jotka ovat suomen tavoin johdonmukaisesti kirjoitettuja, ymmärtämättä luonnostaan yhtään mitään.
Toinen riittämättömälle huomiolle jäänyt asia on se, että lapsi oppii ymmärtämään lukemaansa, jos riittävästi innostuu lukemaan omaksi ilokseen. Tähän kannustamisessa on nykymenetelmin keskimäärin onnistuttu paremmin tyttöjen kanssa. PISA tulokset ovat näyttäneet kuinka tyttöjen asenne lukemista kohtaa on merkittävästi poikia positiivisempi. Poikien keskuudessa havaittiin taas enemmän vastahakoisuutta lukemista kohtaan. Pojat myös keskimääräisesti lukevat vähemmän, käyttäen aikaansa muuhun mm. tietokonepelaamiseen. Vähemmän lukeville ei synny aktiivista otetta lukemiseen, jonka myötä oppisivat pysymään tekstin välittämän juonen perässä. Näin lukutaidon päätavoite ei täyty. Siksi vähemmän lukemisesta kiinnostuneita olisi pystyttävä kannustamaan harjoittamaan lukutaitoaan siten, että he oppivat oikean lukemisen tavan.
Ekapeli on nyt opettanut lähes kaikkia Suomen lapsia saamaan haltuunsa peruslukutaidon. Tähän ei oikeastaan muuta lukemisen perusteiden opetusta tarvittaisikaan, jos Ekapeliä osattaisiin käyttää optimaalisesti. Sen vaikuttavuus on osoitettu ehkä vaativimmissa alan julkaisuissa kuten Child Development -lehdessä. Siinä osoitimme, että jos tuki- tai erityisopettaja antaa oppilaidensa käyttää edes neljänneksen opetusajastaan Ekapelillä harjoitteluun, lapset saavuttavat tavanomaisesti oppivat lapset. Sen sijaan koko ajan vain em. opettajien harjoittamat eivät edes kolmanteen luokkaan mennessä samaa saavuta. Siksi yksi tärkeimmistä asioista on oppia käyttämään Ekapeliä oikein.
Olennaisin virhe tapahtuu, jos peliä ei aleta käyttämään otolliseen aikaan. Tämä voi tapahtua siten että peliä aletaan käyttää vasta sitten, kun vaikeus on lukemaan oppimista seuraamalla havaittu. Ekapelin paras mahdollinen aloitusaika on sama kuin koulun aloitus. Liian aikainen aloitus johtaa riskiin, että aivot eivät ole vielä kypsät siihen niin kuin on laita tyypillisellä riskilapsella, jonka puhekin on usein hieman viivästynyt. Kun lapsi ei koe pelissä etenevänsä riittävän hyvin, voi kyllästyminen estää maaliin pääsyn liian aikaisen lopettamisen vuoksi.
Vielä suurempi riski epäonnistumiseen seuraa liian myöhäisestä aloituksesta, kun vahinko on ehtinyt tapahtua. Seurauksena ainakin osa lapsista voi alkaa välttää ja jopa pelätä harjoittelua, kun ei halua kokea epäonnistumista samalla tavalla kuin koulun lukutunneilla. Tämän riskin olemme tutkimuksin todenneet aloittaessamme harjoituksen vasta esim. toisella lukukaudella, jolloin vaikeudet ovat ehtineet tulla monta kertaa esille.
Tämä maali on usein saavutettavissa ajoissa, kun Ekapeliä aloitetaan pelaamaan koulun alkupäivinä. Kerrallaan korkeintaan 20 minuuttia ja mieluusti enemmän kuin kerran päivässä perättäisinä päivinä. Siis ennen kuin kaverit ovat saavuttaneet lukutaidon. Tämä on siksi haastavaa, että noin puolet lapsista on oppinut alustavan lukutaidon jo kouluun tullessaan, kun oikein edettäessä oppiminen on todella helppoa. Merkittävä etu on aiempi kiinnostuksen herättäminen lapselle lukemalla. Siinä yhteydessä lapsi saa samanaikaisesti havainnon kirjoituksesta ja sitä vastavasta ääneen lukemisesta. Englantia on englantia puhuvankin paljon vaikeampi oppia, kun yksikään kirjain ei vastaa samaa äännettä eri paikoissa. Riittävää johdonmukaisuutta silti esiintyy. Ihmisaivot ovat siitä merkillisen kyvykkäät, että nuo johdonmukaisuudet tallentuvat huomaamatta päähän. Tämä tapahtuu ns. tilastollisen oppimisen kautta ja lapsi voi oppia pelkästään kuuntelemalla lukemista, nähdessään samanaikaisesti missä kirjoituksessa mennään. Tuolla tavalla oppiminen on siitä mielenkiintoinen, että se paitsi herättää kiinnostuksen yrittää itse saada kirjoituksesta selvää, niin myös ohjaa huomion juonen seurantaan, eli luetun ymmärtämiseen.
Niille joille lukeminen jää peruslukutaidon haltuunottoon, on pystyttävä tarjoamaan tehokas keino oppia lukemaan niin, että tavoittavat lukemisen tarkoituksen – kirjoituksen välittämän viestin ymmärtämisen. Se käy Tokapelillä, joka mahdollistaa opettajalle esim. läksyjen annon pelin avulla. Tokapeliä käytetään käsikädessä oppikirjojen kanssa. Näin saadaan käsitystä, miten juonen kulku oppikirjassa etenee ja mallia siitä, mikä kuuluu sen sisältämään tärkeimpään tietoon. Nämä asiat tarjotaan heille tarjottimella niin pitkään, että oppivat myös itse löytämään vastaavat asiat oppikirjoja lukiessa. Peli antaa ydinsisällön virkkeinä, joista pelaajan on opittava erottamaan virkkeet, jotka eivät ole totta. Näihin kuuluu parhaimmillaan tyypillisiä lasten väärinkäsityksiä, joista pelin aikana on päästävä eroon. Vasta kun on oppinut erottamaan ei-tosi ja tosivirkkeet toisistaan, pääsee pelissä maaliin. Siihen mennessä lauseet ovat ehtineet tarttua muistiin ja oppikirjan läksyt ovat tulleet opituksi. PISA-tuloksen korottamiseen asti ulottuva taidon kehitys saattaa edellyttää useamman vuoden läksyjen lukemista, jos lukuharrastus ei ole saanut luetun ymmärtämistä toivotulle tasolle. Erityisesti pojille pelimuotoinen oppimisympäristö sitouttaa myös todennäköisesti syvemmin läksyjen lukuun, jolloin myös koulu alkaa sujua paremmin. Muille harrastuksille jää myös enemmän aikaa, kun Tokapelin opetusteho on pelkkää perinteistä lukemista tehokkaampi ydintiedon mieleen painamisessa.
Tavoitteena on, että kaikki Suomen tokaluokkalaiset opettajineen saisivat vuoden 2022 alkavana lukuvuonna Tokapelin käyttöönsä kouluoppimisensa tehostamiseen.
