Viime aikoina on moitiskeltu kouluopetusta viitaten mm. PIRLS- ja PISA-tulosten pitkäkestoiseen laskuun.
Kaikenlaisia selityksiä asialle on annettu, mutta 50-vuotisen tutkimukseni pohjalta pidän osuvimpana Helsingin Sanomissa 13.1 julkaistua äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Irene Bonsdorffin ja sen lukioryhmän puheenjohtajan, Terhi Daviesin mainiota yhteenvetoa. Sen ydinkysymyksiin ulottuvat havainnot selittävät mielestäni mainiosti sen, mitä tutkimukseni pohjalta pidän olennaisimpina. Asia on tärkeä, koska näitä havaintoja ei ole yleisesti nostettu esiin, eikä esim. opettajien keskuudessa näytä olevan ko. asioista riittävää ymmärrystä puhumattakaan opetusviranomaisista, jotka eivät ole vastanneet ehdotuksiini, joissa juuri näitä asioita olen yrittänyt tuoda esille. Mitkä nämä havainnot sitten ovat?
Keskeisimmät oppimisen ehdot liittyvät hyvään lukutaitoon, jota havainnoitavissa oleva mainioinkaan ääneen lukemisen taito ei täytä. Erottelua peruslukutaidon ja täyden lukutaidon välillä ei ymmärretä. Se kuitenkin vähintäänkin implisiittisesti tulee esille em. asiantuntijoiden yleisönosastoon laatimassa tekstissä.
Lainaan siitä kirjaimellisesti olennaisimmat kohdat painottaen tärkeimpiä aspekteja alleviivauksilla:
- Yksi keskeisimmistä edellytyksistä hyvän lukutaidon kehittämiseen on se, että vanhemmat tuovat kaunokirjallisuuden lastensa elämään mahdollisimman varhain.
- Jo alakoulussa kaunokirjallisuuden on kuuluttava arkeen ja sitä on myös systemaattisesti opetettava äidinkielen tunneilla.
- Jotta kirjallisuutta voitaisiin koulussa lukea, on oltava tarjolla kirjoja. Kirjastolaitos on mainio apu kouluille.
- Kirjallisuuden opiskelu onnistuu tehokkaimmin, kun kaikki luokassa lukevat saman teoksen.
- Mahdollisuudet kirjojen lukemiseen eivät ole tasa-arvoiset eri puolilla maata.
- Kun lukutaidon ja lukemisen edistäminen on myös hallitusohjelmassa, tulisi keksiä ratkaisu myös tähän kirjojen saatavuusongelmaan.
- Yksinomaan ääni- tai e-kirjat eivät sitä ole – tarvitsemme edelleen painettuja kirjoja.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Mutta listaan olisi hyvä lisätä seuraavat täydennykset:
- Sen ajan, kun em. OECD-arviot lukutaidosta ovat laskeneet on laskenut myös erityisesti poikien lukuinto, jota ei saada nykyisillä lukudiplomi- ja/tai jätski-kannusteilla riittäväksi.
- Ei ole varmaa, että edellä mainittu systemaattinen opettaminen äidinkielen tunneilla onnistuisi optimaalisesti, koska opettajakoulutuslaitoksilta ja suomen kielen laitoksilta puuttuu mahdollisuus opettaa asiaa tehokkaasti tarvittavan psykologisen tiedon puutteen vuoksi. Yksi puute on luetun ymmärtämisen arviointi, mikä onnistuisi helposti esim. kaunokirjallisen, opetusohjelmaan liitetyn (vaihtoehtoisista kirjoista lapsen valitseman) kirjan ymmärtämisen ainekirjoituksella seuraamisesta. Kuvattua menettelyä voi pitää tehokkaan opettamisen edellytyksenä ja siksi toivottu ratkaisu voisi olla se, että opetusohjelmiin lisätään toisella luokalla joukko kirjoja, joista lapsi voi valita luettavan.
- Luetun ymmärtämisen opettamiseen voi saada apua tästä ilmaisesta Tokapeli-sivustosta, jossa on paitsi psykologista tietämystä opetukseen, että harjoitteita luetun ymmärtämisen kohentamiseksi.
Juuri luetun ymmärtäminen on se asia, mitä em. OECD:n mittaukset arvioivat. Ja juuri se on akateemisen oppimisen ydinvaatimus. Hyvän luetun ymmärtämisen harjoittaminen alusta asti ratkaisee paljon lapsen tulevan elämän ohjausta tukevasta tietämyksen hankkimisesta, joka samalla vähentää sekä kouluaikaista että myöhempää työelämässä kohdattavaa stressiä. Sen se tekee sitä kautta, että tehokas lukija löytää liikaa kuormittumatta ratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan ja on näin älykkyyttäkin tärkeämmässä roolissa hyvinvoinnin ylläpidossa.
Siispä suosittelen tämän luetun ymmärtämisen opetusta ja oppimista tukevan Tokapelin käyttöönottoa kaikkien sen tarjoamin keinoin. Tarjolla on tietoa paitsi oppijoille niin myös opettajille, jotka tekevät suurimman palveluksen oppilailleen ottamalla Tokapelin käyttöön toisesta luokasta lähtien läksyjen oppimisen varmistamiseen. Siinä sivussa lapset oppivat pikkuhiljaa ne taidot, joita em. OECD:n arvioinnit mittaavat. Lisäksi ne opettavat kriittisen lukutaidon.
