Lastemme tärkein taito on oppia oikeaa ja varmistettua tietoa, mitä mm. oppikirjat tarjoavat.
Pääosa tuosta oppimisesta tapahtuu lukemalla opettajien sitä täydentäessä ja ohjatessa. Kuitenkin
tilanne miltei kaikkialla maailmalla on muuttunut samaan suuntaan kuin Suomessa: tietoa
lukemalla opitaan aina vaan huonommin.
Tästä on todisteena kaikkein lukutaitoisimman maan – Suomen – kolme kertaa perätysten
alentuneet PISA-tulokset, etenkin lukemisessa ja etenkin pojilla.
Syynä lienee se, että muut harrastukset lisääntyvästi vievät etenkin poikien aikaa lukemiselta.
Kuten Koulutuksen Arviointikeskus (KARVI) osoitti, kouluoppiminen on heikentynyt, ja
heikentymiseen liittyy läheisimmin se, etteivät lapset enää lue entiseen tapaan koulun
ulkopuolella.
Kehittyneen lukutaidon voi saavuttaa vain lukemalla. Siihen kuuluu se, että oppii lukiessaan
aktiivisesti seuraamaan merkitysten kulkua. Jos ei lue, ei opi tunnistamaan niitä pääasioita, jotka
kerrallaan voivat sopia työmuistiin ja minkä varassa ymmärtäminen etenee.
Siis olennaisinta on oppia ymmärtämään, etteivät kaikki luetut sanat ole samanarvoisia. On
löydettävä teksteistä ydinasiat. Vasta sen jälkeen pystyy lukemaan tietoa ja/tai tarinoita niitä
ymmärtäen.
Julkiset toimet lukutaidon edistämiseksi on rakennettu palkitsemisen varaan niin, että
lukemisella voi ansaita diplomeja, mikä näyttää toimivan kohtuullisesti tytöillä, mutta ei pojilla.
Siksi hyvät neuvot ovat kalliita. Jotain muuta on keksittävä.
Olen omalta osaltani, Ekapelin kehitettyäni, viime aikoina keskittynyt Tokapelin kehittämiseen.
Siitä on tarkoituksella tehty opettajien työtä helpottava työkalu, jonka avulla lapset oppivat:
- ymmärtämään lukemaansa
- kriittistä lukutaitoa
Menetelmä toimii parhaiten siten, että heti peruslukutaidon (siis kirjoitetun tekstin sujuvan
ääntämisen) opittuaan, oppijoita autetaan huomaamaan se, mikä on lukutaidon tarkoitus, eli
viestin välittäminen.
Tokapeli pyrkii saamaan lukijan ymmärtämään tietoa vähintään samalla tasolla kuin hän pystyy
sitä omaksumaan kuuntelemalla puheesta.
Toisella luokalla lukemisen tukeminen etenee niin, että Tokapeliin rakennetaan oppikirjoista
läksytehtävien ydinsisällöt lauseina (tosi-lauseet) ja sijoitetaan mukaan lapsille tyypillisiä
väärinymmärryksiä sisältäviä lauseita, joista pitäisi päästä eroon, ja joihin oppijan on osattava
vastata ”ei ole totta”.
Kun pelaaja on tunnistanut virheettömästi kaikki läksyn lauseet (tyypillisesti 20–30 lausetta,
joista 4–6 väärinymmärryksiä), hän on saanut riittävästi toistoa, jotta kaikki tosi-lauseet (läksyjen
ydintiedot) ovat tallentuneet mieleen.
Opettajalle asian etu on se, että kaikki oppikirjojen tieto voidaan pikkuhiljaa siirtää opittavaksi
Tokapelin pelinomaiseen ympäristöön, jossa pojatkin mieluusti läksyjään opettelevat.
Opettajan ei tarvitse enää painostaa tiedon oppimiseen ja hän pystyy näkemään, miten lapset
oppivat ja tarvittaessa tarkentamaan kohtiin, joissa tarvitaan lisää tukea.
Ja kun oppikirjan ydinsisältölauseet on kerran kirjoitettu sisään, sama alusta on käytettävissä niin
kauan kuin oppikirja on käytössä.
Oppilaiden määrällä ei ole väliä; kerralla voi opettaa vaikka kaikkia suomalaisia toisluokkalaisia,
joilla on samat oppikirjat.
Kaikki oppiminen kirjautuu automaattisesti logeihin saatujen lupien salliessa.
Kokeita ei tarvita.
Ja ennen kaikkea oppimisen edellyttämä tehtävään sitoutuminen on paremmin taattu myös
pojille, jolloin päästään tuosta pahenevasta ongelmasta.
Mielenkiintoista on, että sekä KARVI- että PISA-tutkijat pitävät ehdotusta ainoana, mitä
ajattelevat voivan olla tarjolla ongelman suhteellisen pikaiseksi korjaamiseksi.
Paremmasta ei ole tietoa, emmekä ole kirjallisuudesta löytäneet ainoatakaan lähellekään näin
laajasti kattavaa digitaalista oppimisympäristöä, jolla saavutettaisiin nuo molemmat
välttämättömyydet: sekä luetun ymmärtäminen että kriittinen lukutaito yhtä suoraviivaisesti ja
yhtä suurella varmuudella korjattua.
Olemme valmiit kokemusten myötä kehittämään menetelmää edelleen ja tarjoamme sen
ilmaiseksi käyttöönne sitä vastaan, että kerrotte palautteenne sitä mukaan kuin kokemuksia ja
oppimista kokeilusta kertyy.
Terveisin
Heikki
Heikki Lyytinen,
Emeritus professor of Developmental Neuropsychology & UNESCO Chairholder Inclusive Literacy Learning to All
Department of Psychology
University of Jyväskylä, Finland
Tel. +358 50 552 4892
