Lukutaidon tavoitteen saavuttaminen – viestin välittyminen kirjoituksesta lapsen mieleen – ei aina onnistu, jollei lapsi ala käyttämään lukutaitoaan sen opittuaan myös koulun ulkopuolella. Näin käy helposti lapsille. jotka opettelevat lukemaan kirjain-äännetasolla suhteellisen johdonmukaisesti käyttäytyvien kielten, kuten suomen kielen, kirjoituksia. Niissä lukijan ei tarvitse alusta alkaen pyrkiä ymmärtämään lukemaansa, eikä edes oppiakseen ääntämään kirjainjonon tarkasti ja sujuvasti. Se onnistuu yhtä helposti kirjainjonosta, joka avautuu sanaksi, kuin sellaiseksi, jolle kukaan ei tiedä merkitystä. Se, että kukin kirjain ääntyy (ainakin lähes) aina omalla tavalla (päinvastoin kuin esim. englannissa) on käytössä kirjoitusjärjestelmissä, joita käytetään mm. Afrikan lokaaleissa kielissä, mutta myös italiaa, espanjaa, norjaa, saksaa, suomea ja ruotsissa kirjoitettaessa ja luettaessa. Edellä kuvatun syy on hienosti sanottuna siinä, että lukemaan opettelu ei kehitä morfologista tietoisuutta päinvastoin, kuin jossakin määrin tapahtuu englantia ja suuressa määrin kiinan tapaisia kieliä lukemaan opittaessa. Niiden oppimisaika onkin moninkertainen, mm. koska samalla on otettava haltuun se, mitä kirjoituksesta aukeava sana tarkoittaa.
Etuna on se, että johdonmukaisesti kirjoitetuissa kielissä voi sanan esiintymisyhteydestä oppia uusia sanoja. Haittana on puolestaan edellä kerrottu, eli se, että joutuu erikseen omaksumaan, esimerkiksi paljon lukemalla, luontevat ja toimivat keinot myös ymmärtää lukemaansa. Luetun ymmärtäminen samalla tasolla kuin ymmärtää puhetta, vaatii vähintään olennaisen erottamisen vähemmän olennaisesta tekstivirran vierittämästä ajatuksenjuoksussa, jotta työmuistin rajat eivät ylittyisi ennen kuin tavoitteekseen ottamasta tarinasta (esim. mitä otsake panee odottamaan) on saanut selvää. Parhaiten tarkoittamani ajatuksen varmaan ymmärtää dekkariesimerkillä: on löydettävä murhaaja. Siihen yleensä riittää juuri oikeiden asioiden löytäminen tekstistä. Luonnostaan lukemisen päätavoitteen – luetun ymmärtämisen – omaksuu peruslukutaidon omaksuttuaan nopsasti, jos alkaa lukea koulun ulkopuolella. Sehän oli Koulutuksen arviointikeskuksen (KARVIn) juuri julkistaman tutkimuksen mukaan se tärkein taustatekijä hyvälle koulussa oppimiselle.
Valitettavasti yhä useampi – etenkin poika – ei kiinnostu lukemisesta. Sen tulokset ovat olleet nähtävissä jo vuosia PISA-tuloksista. Suomen lukutaitoa tukeva strategia lukudiplomeineen kannustaa kohtuu hyvin tyttöjä, vaan ei juurikaan poikia. Kun suuri osa kouluoppimisesta perustuu oppikirjojen lukemiseen ja lukemansa hyvään ymmärtämiseen, on ongelma vakava, jos tähän ei ole luotu koulun ulkopuolisella lukemiselle riittävä valmiuksia. Asialle pitäisi pikaisesti tehdä jotain. Tässä tarjolla oleva Tokapeli (TP) tarjoaa siihen avun niillekin, jotka eivät kiinnostu lukemisesta koulun ulkopuolella. Siksipä TP tarjoaa avun koulun sisäpuolella – auttamalla lapsia opettajan otettua sen käyttöön – toisesta luokasta lähtien (jolloin kaikilla on peruslukutaito) lukemaan ja oppimaan TP:n tuella läksynsä.
Tokapeliä käytettäessä läksyjen lukemiseen se pikkuhiljaa opettaa lukutavat, mitkä lukutaidon tavoitteen saavuttaminen – viestin välittyminen tekstistä – edellyttää, ja samalla opettaa myös kriittisen lukutaidon. Se tarjoaa lukuisia muitakin etuja, kuten toteatte sitä käyttäessänne. Opettajilta se alkaa pian säästää kovasti vaivoja, jota se tekee alusta lähtien, jos opettaja ei itse halua oppikirjojen ydinsisältöä – eli niitä läksyjen ydinasioita – peliin implementoida. Tuohon implementointiin pelissä on Creator-niminen työkalu, jolla ydinasiat voi helposti tuoda peliin opittaviksi, joko alusta asti läksyjen olennaisuudet sinne kirjoittamalla tai hyväksymällä eri alojen opiskelijoiden kesätyönään Tokapeliin kirjoittamat Suomessa käytettyjen toisen luokan oppikirjoista tunnistamansa ydinasiat.
